Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa?

Jes. 43:18-19

18. ”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!
19. Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin- ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle”

Tämä paikka Raamatusta on pyörinyt minun ajatuksissa varmasti lähemmäs vuoden verran ja se tulee esiin uudestaan ja uudestaan. Joten nyt haluan kirjoittaa ajatuksia tästä paikasta.

Kohdassa sanotaan älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Moni meistä ihmisistä muistelee aina mennyttä ja ajattelee, että minusta ei ole tekemään mitään tai ei Jumala rakasta minua, koska kuukausi sitten tai vaikka eilen tein syntiä. Tämä on myös välillä myös asia, mitä itse ajattelen. Mutta todellisuus on se, että Jumala on antanut syntimme anteeksi ja antaa jatkossakin kaikkien meidän syntimme anteeksi, kun me niitä anteeksi pyydämme. Joten meidän ei kuulu menneitä muistella tai muinaisia miettiä, Jeesus on kuollut ristillä meidän syntien puolesta ja me elämme tässä hetkessä. Jumala rakasti meitä eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Katso minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin- ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Olette varmaan huomanneet näin keväällä, kun ulkona kävelee, että linnut laulaa, lumet sulaa maasta ja puista, alkaa myös luonto herätä talviuniltaan eloon. Minusta on niin ihanaa kun tien varsissa alkaa pienet vihreät kasvit puhkeamaan kukkaan ja siitä tulee hyvä mieli. Tiesitkö, että meihin on Jumala istuttanut siemenen tai useammankin siemenen? Tämän siemenen on aika puhjeta esiin samalla lailla, kun keväisin kasvit puhkeaa kukkaan. Jumalalla on meille jokaiselle oma palvelustehtävä, lahja ja tarkoitus. Tämä tehtävä voi olla seurakunnassa rukoilu, opettaminen, laulaminen, siivoaminen tai tehtävä voi olla mennä jollekin tuntemattomalle kertomaan Jeesuksesta. Voi myös hyvinkin olla, että Jumala haluaa antaa sinulle uuden armolahjan, ole valmiina päästämään tämä lahja esiin. Jumala yksin tietää meidän jokaisen tarkoituksen täällä maapallolla, ollaan siis kuuliaisia Jumalalle ja ollaan valmiita tuomaan nämä siemenet esiin, mitä meihin on istutettu.

Tämä paikka on puhutellut minua siis monesti tulemalla sydämeeni ja nyt sydämessäni tunsin haluavani jakaa ajatukseni teille. Jeesus rakastaa meitä just tämmöisinä kuin ollaan, eikä välitä meidän menneisyydestä.

”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin- ettekö huomaa? Minä Teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.”

-Sofia Laitinen-